Aiemmassa postauksessa kerroin diagnoosin odottelusta. Noh, käväisin eilen lääkärin pakeilla, ja astmadiagnoosihan sieltä tupsahti. PEF tulokset muodostavat kuulemma oikein nätin sahalaitasen käyrän, joka on niin tyypillinen astman tunnusmerkki kuin mahdollista.
Vielä pitää spirometriassa käydä ja keuhkokuvassa, mutta ne on tässä tapauksessa enää muodollisuuksia.
Sain sitten lääkkeet jatkuvaan käyttöön, jotain kortisonipohjaista hengitettävää suihketta kaiketi, eli kansankielellä astmapiippu...vissiin :). Saa nyt sitten nähdä kauanko noiden lääkkeiden kanssa joutuu naimisissa olemaan.
Kuukauden päästä uusi PEF seuranta ja uudestaan lääkäriin, jolloin katellaan että miten toi jatkuva lääkitys on tehonnut.
Tämä on ehkä niitä 30-v lahjoja, jotka olisin mieluiten jättänyt väliin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
moikka!
olen aika uusi lukija, mutta tuttua asiaa puhut. Minäkin sain 30-vee-lahjaksi astman, ja vitsi mua harmitti. Mutta nyt kun on toimiva lääkitys päällä, niin olen oikeastaan iloinen, että asia huomattiin ja hoidettiin: Olo on paljon energisempi, kevyempi ja parempi, kun on sopiva lääkitys päällä. Kuntokin kohenee ihan eri lailla, kun happi kulkee;) Ja siihen piiputteluun tottuu aika nopeasti, eikä se elämistä haittaa juuri lainkaan!
Lähetä kommentti