Kaatuilua

Tuli sitten viime torstai ja perjantai vietettyä sairaslomalla, päällimmäisenä syynä se että otin pariin otteeseen nurin jäisellä pihalla, noh tästäkään ei oikeestaan voi syyttää kuin itseään ja ehkä hieman paskaa säkää. Ensimmäisen kerran lensin oikea kylki edellä jäähän keskiviikkoiltana, kun olin kotia tulossa ja ovelle lampsimassa. Justiinsa sopivasti oli vielä jään päälle satanu about pari senttiä lunta. Sattu vähän helvetisti. Tässä vaiheessa mietin että jos aamulla tekee tiukkaa päästä sängystä ylös, niin käyn hakemassa saikkua, kuten sitten torstaiaamuna totesinkin.

Ja ettei tuossa sitten ollut tarpeeksi, niin aamulla kattelin pihalle, ja ajattelin että pakkohan se on koittaa vähän tosta pihalta kolata lunta pois, vaikka kylkeä jomotti vietävästi. Verkkaiseen tahtiin kun sain yhden kolallisen lunta kolattua ja toista olin viemässä muun kasan jatkoksi, niin eikös tukijalka lähde alta ja mä siihen turvalleen kolan metallinen kahva rinnan ja jäisen pihan välissä. Sen verran kipakasti tääkin sattu, että olin ihan varma että nyt otti kylkiluu vissiin osumaa. Tässä vaiheessa vitutti jo sen verran, että kolaaminen sai jäädä siihen.

Sain itteni sitten loppujen lopuksi kuitenkin kammettua työterveyteen, ja ne pari päivää saikkua. Kylki ei ole tämän kirjoitushetkellä enää niin kipeä että olisi haitaksi, mutta tuo kylkiluu vielä aristaa. Enpä tosin taida sillä lääkäriä vaivata, ellei mitään radikaalia sen suhteen tapahdu, ei se lekuri sille mitään pysty tekemään, kuin korkeintaan tekemään virallisen diagnoosin mahdollisesta murtumasta ja kehottaa ottamaan rauhallisesti.