perjantai 9. maaliskuuta 2007

Auton ropausta ja lumitöitä

Vaihdoin jokunen päivä sitten autoon lohkolämppärin haaroituskappaleesta puskuriin menevän johdon liittimineen. Siis sen mihin lämppärin johto käytännössä tyrkätään. Syynä vaihtoon oli lähinnä tuo puskurissa oleva liitin, jonka käyttö alkoi taannoin näyttää turvallisuusriskiltä.

Osasin tosin tuota vaihtamista odottaa, koska pitkin alkuvuotta tuosta liittimestä on aina lähtenyt pieni katku, kun auto on ollut piuhan perässä. Viimeinen sysäys vaihtamiselle tuli, kun eräs ilta lähdin duunin pihasta ja nykäsin lämppärin johdon irti; kuului napakka pamaus hienon valoefektin kera, ihan kuin pentuna vanhoista kunnon kiinalaisista uutenavuotena. Piti oikein varmistaa ettei auto ole tulessa ennenkuin lähti liikenteeseen.

Nyt on onneks ollu leudot kelit, eikä mitään tulipalopakkasia (ovat toivottavasti ohi tältä talvelta), niin pystyi tuossa pihassakin tuon vaihdon tekemään. Tosin joskus mulla kyllä tulee olemaan lämmin talli varusteineen, missä autoa voi rempata ja laittaa täysipainoisesti talvellakin. Kustannuksia tästä hommasta ei tullu, mitä nyt työhön käytetty vapaa-aika. Uusi johtokin mulla oli jo valmiina, tai lähes uusi, joitain kertoja käytetty, kun jäi eräästä projektista vähän niinkuin ylimääräiseksi.

Aura oli pyyhkässy tossa kotikadulla eilen, ei sillä että olis lunta satanu, mutta rykässy enimmät tien pintaan painuneet lumet höylällä pois. Kaikkihan tietää millanen valli on pihaan tultaessa tämmöisen operaation jälkeen; semmonen minkä kolaamisessa tulee sopivasti hiki, niin nytkin. Huomasin kyllä tuon vallin jo aiemmin kun kävin postilaatikolla, mutta unohdin sen tyystin, kunnes tein lähtöä töihin; hetken aikaa vitutti kuin pientä oravaa.

Ei muuta kuin kolaamaan. Nää on niitä omakotitalon ihanuuksia. Tosin se on pieni hinta siitä vapaudesta, joka siinä on kerrostalokämppään verrattuna.

Eduskuntavaalitkin on ens viikolla. Meinasin käydä tänään äänestämässä. Sopivan ehdokkaan kattelin valmiiksi jo hyvän aikaa sitten. Mitään vanhaa jyyrää en ole äänestämässä, joka edskunnassa on istunut jo iät ja ajat. Valitettavasti nämä kyllä pääsevät sinne aina uudestaan, kun tietty ihmisryhmä äänestää periaatteella "se on siellä aina ollu, varmaan osaa asiansa". Sitten samat ihmiset valittaa että herrat ei Arkadianmäellä aja pienen ihmisen asiaa; kas kas, näihin "herroihin" lukeutuu yleensä mukaan myös tämän ihmisryhmän ehdokas "joka on siellä aina ollu ja varmaan osaa asiansa". Näin meillä Suomessa.

Mutta kyllä se ääni toisaalta kannattaa käyttää, ainoita konkreettisia vaikutusmahdollisuuksia kuitenkin tämän maan asioihin. Itse nuorempana suhtautui tohon äänestämiseen aika välinpitämättömästi, mutta sittemmin asioita on alkanut katsella vähän toiselta kantilta.

Ei kommentteja: